North2north

Kanadaan vaihtoon hakeminen on pitkä prosessi. Muissa vaihto-ohjelmissa voi hakea edellisenä lukukautena kun haluaa lähteä, täytyy Amerikkaan hakea ainakin vuosi etukäteen. Hakuaika on North2north ohjelmaan aina marraskuussa ja vasta maaliskuussa saa kuulla lopullisen päätöksen pääseekö vaihtoon. Itselläni kävi tosiaan yllättävästi sillä en alunperin ollut päässyt vaihtoon viimeisessä hakuvaiheessa, mutta koska joku ruotsissa hylkäsi vaihtopaikkansa, sain minä sen, onneksi!

btf

cof_vivid

Kampuksen baarissa pelattiin usein biljardia, kuvassa Inga

cof

Shane Lake

Parhaat ohjeistukset North2north-ohjelmaan ja hakemiseen saa oman yliopiston kansainvälisyys toimistosta. Turun yliopistossa toimisto sijaitsee yliopistonmäellä Opiskelijakeskus Discossa, Intrasta tai outgoing@utu.fi. Kannattaa käydä vaihtoinfoissa joita järjestetään ympärivuoden kampuksilla. Infot ovat melko yleispäteviä sillä niissä käydään kaikki vaihtohjelmat läpi, joten kannattaa jäädä infon jälkeen kysymään tarkempia ohjeita ja kysymyksiä kohteesta mistä olet kiinnostunut. North2north on University of the Arcticin vaihto-ohjelma, joten opintojen täytyy jollain tavalla olla yhteyksissä pohjoisuuteen, esimerkiksi matkailun, kulttuurin tai ekosysteemien kautta.

North2north ohjelmassa haetaan marraskuussa kolmeen eri yliopistoon, joihin kannattaa tutustua tarkasti ennen päätöksen tekoa. Käy läpi kaikki itseäsi kiinnostavat kohteet ja yliopistojen kurssitarjonnat läpi ja mahdollisia muiden kokemuksia kohteista. Itse hain UNBC:an, Vancouver Island Universityyn (Victoria) sekä Yukon Collageen (Whitehorse). Muistaakseni jokaisesta yliopistosta pitää hakuvaiheessa kirjoittaa mitä kursseja aikoisi ottaa, ja samalla liittää jokaiseen oma sivun mittainen motivaatiokirje vaihtokohteen kielellä. Ensimmäisessä vaiheessa Turun yliopisto määrittelee suositteleeko sinua vaihtoon. Toisessa vaiheessa haetaan Opetushallituksen hyväksyntää ja kaikki riippuu waivereiden määrästä, kuinka monta North2north vaihto-opiskelijaa kohdeyliopisto ottaa vastaan.

Vancouver Island

Vancouver Island

img_20190419_195244

Northern Vancouver

Oikea työnteko vaihtoa varten alkaa kun olet saanut vaihtopaikan ja joudut tekemään Learning Agreementin kursseista, joita aiot ottaa ja toivot että saat ne hyväksytyksi omassa koulutusohjelmassasi. Jatkotoimenpiteet riippuvat täysin kohdeyliopistosta, mutta sinun täytyy hakea ylipistoon sisään vaihto-opiskelijana, ja joskus tämä voi kestää kauan jos sähköpostit katoavat universumiin…. Asunnon hakeminen kannattaa myös aloittaa ajoissa ja selvittää kaikki vaihtoehdot. Oli todella lähellä etten hankkinut isäntäperhettä ja asunut kampuksen ulkopuolella. Tein tarkat laskelmat asuntola asumisesta, huoneesta kimppakämpässä sekä isäntäperheessä. Lopulta kuitenkin päädyin asuntolaan, ja se kannatti! Yliopistolle on 100 metriä ja kaikki ruuat saa kampuksen ruokalasta. Tässä on tietenkin omat hyvät ja huonot puolensa, mutta sanotaan niin että lihansyöjällä on enemmän valinnanvaraa..

Näin kuukausi vaihdon loppumisesta ja kaikkien arvosanojen saavuttua, on mahtava fiilis. Kursseista pääsin läpi erinomaisin arvosanoin, vaikka välillä meinasi kiinnostus jo lopahtaa.

Toivottavasti saan teille vielä kerrottua reissuista joita teimme muutaman kevään aikana kavereiden kanssa! Eli lisää matkavinkkejä British Columbiaan tulossa hamassa tulevaisuudessa 😉 Kieltämättä ikävä takaisin kasvaa näitä kuvia katsellessa….

Kuulemiin! ❤

 

P.s. Jos luet tätä tulevana vaihto-opiskelijana, kannattaa kysyä kansainvälisyystoimistosta onko heillä vaihtoon lähtijöille omaa Facebook-ryhmää. Sellaisesta minä ainakin löysin yhden Kanadassa olevan ja sain elintärkeitä vinkkejä häneltä. Mullekin saa viestiä/kommenttia laittaa mistä vaan aiheeseen liittyvästä!

img_20190420_104952

Squamish

Fun!

Hello hello hello!

Täällä taas pitkästä aikaa, kuten arvelin meni maaliskuu opiskellessa. Välillä tuntui että ei enää en jaksa ihan kamalaa, mutta onneksi nyt loppusuoralla taaksepäin katsoen kaikki on sujunut melko hyvin. Onneksi täällä on paljon ihania kavereita jotka jaksaa raahata ulos ja reippailemaan sekä pitämään hauskaa kun itsestä tuntuu että haluaisi vain heittäytyä rotkoon.

Ajattelin, että tässä välissä olisi hyvä kertoa mitä kaikkea täällä Prince Georgessa ja sen ympäristössä voi ja kannattaa tehdä vapaa-ajalla. Tulee siis taas kilometripostaus, beware… Nyt kahden viime viikon ajan ollut ihana kevät fiilis, joka +15 lämmintä päivisin joten kahden metrin lumikinokset on melkeen jo sulaneet. Siitä on todella paljon tykännyt täällä keski British Columbiassa että lähes joka päivä on ollut aurinkoinen, vaikka tammi-helmikuussa keskilämpötila oli -25 astetta. Niin ihanaa vaihtelua Etelä-Suomen masentavaan mustaan räntätalveen.

56232343_818928891839860_352608912261775360_n

Eskers Provincial Park, Kuva: Minto Zayn

Energiaa on siis ollut paljon enemmän kuin mitä Suomessa talviaikaan ja siksi on ollut myös mukava retkeillä kavereiden kanssa lähellä ja kaukana. Seuraavaksi muutamat ulkoilu ja Prince George ’Downtown’ vinkit jos tänne päin eksyy 🙂

Laskettelu

Luulen että lähes kaikki British Columbiaan saapuvat niin paikalliset kuin matkailijat tulee tänne laskettelemaan, edes kerran. Omat laskettelukokemukset oli melko hatarat, mikä yllätti monia koska luulivat että kaikki suomalaiset osaa lasketella. Ennen tänne tuloa olin siis kerran laskenut 15 vuotiaana Hirvensalossa ja kahtena päivänä Åressa vuosi sitten, Hupelluksen matkassa. Ei siitä reissusta sen enempää, tietäjät tietää miten sekin meni… 😀

Mutta mä olin päättänyt että musta tulee laskettelija (henkilö joka pääsee mäen alas itkemättä), joten ostin omat sukset, monot, kypärän ja lasit heti toisella viikolla täällä ollessani. Jonkun mielestä varmasti typerää, mutta näin pakotin itseni oppimaan koska kerran rahaa oli jo käytetty välineisiin. On muute pirun kallis harrastus. Mutta nyt 3 kuukautta myöhemmin, 4 päivää laskeneena koen itseni ihan ok-laskijaksi, pääsin hei sentään kaksi tasoittamatonta mustaa mäkeä alas, muutamalla kolhulla mutta itkemättä! Joten ei huono sijoitus, olin niin ylpeä itestäni. Varsinkin kun näin kaverit tippuvan t-hississä kolme kertaa ja kaatuvan tasaisella maalla, ei sillä että ne olisi verrattavissa, mut silti.

frem

Revelstoke

Tammikuussa suunnattiin koko vaihto-opiskelija porukalla päiväksi Purdeniin, noin 1,5 tunnin päähän Prince Georgesta. Tosi kiva pieni laskettelukeskus kahdella hissillä ja monella eritasoisella mäellä. Onneksi matkassa oli mukana monia eritasoisia laskijoita joten jokaiselle löytyi laskuseuraa. Itse pysyttelin vihreissä mäissä Justinen kanssa tuon päivän.

Helmikuussa roadtripin viimeinen pysäkki oli Revelstokissa, jossa oltiin päivä laskemassa norjalaisen Ingan (syntynyt sukset jalassa) kanssa, joka kokeili pitkästä aikaa lautaa, joten meni mun kanssa vihreitä mäkiä, jotka Revelstokissa oli itseasiassa tosi kivoja koska ne mutkitteli paljon ja oli todella pitkiä. Päivän lopussa päätin testata myös sinisiä mäkiä ja ai että oli hienoo.

Lähin isompi laskettelukeskus on Powder King, noin 3 tunnin ajomatkan päässä Prince Georgesta, jonne suuntasimme pienellä porukalla viikonlopuksi maaliskuussa. Tässä kohtaa olin jo aika itsevarma, joten menin pääasiassa sinisiä mäkiä muiden kanssa. En muista oliko se lauantai vai sunnuntai kun toinen itseni kanssa samantasoinen kaveri meni mustan mäen ja mulle tuli pieni kilpailuviettä että, perkele, kyllä munkin nyt täytyy mennä. Ja sitten mä menin. Ensin yksin ettei kukaan nää mun kaatumisia, mut menin niin hiljaa ettei siinä paljoo kaatua voinut edes. Toisella kerralla kavereiden mukana pääsi jo vähän vauhtiin ja kyllä siinä ymmärtää miksi sitä tekee, se adrenaliini ja tunne kun huomaa että pystyy siihen ja osaa ohjata itseään ja suksia on aivan mahtavaa. Eikä näköaloissakaan ollut valittamista.

dav_vivid

Powder King

Tässä haluan siis sanoa kaikille että vaikka pelottaa niin anna mennä! 

Retkeily

Toinen asia mitä ollaan tehty on retkeily. Tässä kampuksen takana on mahtava metsäalue, Forest for the World, jossa on paljon eri polkuja ja järviä kaikkien käytettävissä. Siellä on ihana kulkea koska aina vastaan tulee niin paljon koiria! ❤

Teapot Mountain, eli kukkula jonka poluilla on teekannuja roikkumassa puissa, oli hieno paikka. Käytiin siellä pari viikkoa sitten kun lumi oli jo hieman sulanut, tosin ei kukkulan päällä metsikössä jonne tietenkin piti mennä kömpimään. Oli melko hauskaa taivertaa metrin lumikinoksien päällä peläten koska jalat uppoaa, ja kyllähän ne upposi lähes joka toisella askeleella. Välillä jäi kenkäkin jumii koloon joten se piti kaivaa sieltä erikseen ulos. Auringon puoleinen kukkula oli sulanut ja oli ihanaa ottaa läpimärät kengät pois ja astella kalliolla paljain jaloin kun sukat ja kengät kuivuvat nuotion äärellä.

sdr_vivid

On top of Teapot Mountain

Muita hyviä retkikohteita ovat myös luonnonsuojelualueet Eskers Provincial Park sekä The Ancient Forest. Prince Georgesta alaspäin on maailman ainoa sisämaan viileänlauhkea sademetsä (?) (Inland temperate rainforest). Siellä kasvaa muun muassa valtavia setripuita.

Ja muuten UNBCn Outdoor Clubilta, jonka jäsenyys maksaa vain 5 dollaria, saa ilmaiseksi kaikenlaisia retkivälineitä kuten makuupusseja, lumikenkiä, suksia… 🙂

dav

Forest for the World

oznor

sdr_HDRB

Cottonwood Island Nature Park

Keskusta – Downtown

Ensinnäkin, Prince George on todella pieni kaupunki, ja tää tulee Porissa asuneen henkilön suusta. Voi olla että asukkaita on suunnilleen saman verra, mutta täällä ei oikeesti ole paljon mitään. Muutama helmi on löytynyt, ja on ihan hyviä ravintoloita (ei sillä et olisin missää ravintoloissa syönyt muutaku sushia), mutta muuten kauunki on vain teollisuutta, save-on-foodseja ja Walmarttia. Ollaan käyty tsekkaamassa kolme yökerhoa, Heartbreakers (auki vain tiettyinä tapahtuma-iltoina), Sonar sekä Lambda Cabaret. Paras on ehdottomasti Lambda Cabaret, joka on kaupungin ainoa LGBTQ-baari. Siellä soi paras musiikki ja sieltä saa 11 dollarilla ympärillisen viinaa. Kerran tilasin vahingossa jonkun tequiladrinkin ja sain ämpärillisen tequilaa, oli virhe. Muut baarit on rehellisesti aika kamalia. Kampuksen oma opiskelijabaari The Thirsty Moose on ihan kiva, karaokea ja tietovisaa löytyy, sekä biljardi ja pöytäjalkapallopöytä tietenkin.

mde

Paras vaateliike on ehdottomasti Home Work, joka myy esimerkiksi Herchselin reppuja, Leviksen farkkuja ja kaikkea hauskaa rompetta kuten sukkia hauskoilla teksteillä.

Kirjakauppa/kahvila Books&Company on ihana ja persoonallinen ja hyvä paikka postikorttiostoksille.

Paikallisen olutpanimon ravintola Crossroads Brewery on aivan ihana ja sieltä saa todella hyvää pitsaa sekä jaettavia lautasia, sekä tietenkin olutta.

Ja ne parhaat sushit saa Wasabi Sushista. Osa niistä on aivan VALTAVIA kaikilla täytteillä, ai että. Ja UNBC opiskelijat saa -10% alennusta! Kampuksellekin kerran tilattiin, koska aika usein ruokalassa ruoka ei oo mitään parasta.

cof

Home Work

cof

Uimahalli on muuten kans todella hyvä! Aquatic Centeriin pääsee kampukselta bussilla 10 minuutissa ja opiskelijakortilla ilmaiseksi sisään. Ratoja on tarpeeksi monta ja lapsille sekä lasten mielisille leikkilallas aaltokoneella. Allasosastolta löytyy myös ’sauna’, joka meidän pohjoismaisten mielestä oli aika naurettava, koska siellä ei saa heittää löylyä! Mutta on se silti aina mukavaa istua edes jonkinlaisessa saunassa.

Pari kertaa ollaan myös käyty keilaamassa, keskustassa on parikin keilahallia mutta me ollaan käyty Black Diamond Lanesissa, siellä on kaksi eri kerosta keilailulle, mutta kumpikin on pienillä keiloilla ja vain viidellä keilalla. Alakerrassa on perhealue blacklightseilla ja discovaloilla, yläkerrassa saa juoda alkoholia normaaleissa valoissa 😀 Keskikerroksessa voi pelata biljardia maksua vastaan, mutta sitä pääsee niin monessa muussa paikassa pelaamaan ilmaiseksi joten en voi suositella. Tiistaisin Black Diamond Lanesille pääsee keilaamaan 4 dollarilla (plus verot, täällä ei ikinä laiteta veroja ilmoitettuihin hintoihin, vasta maksu vaiheessa ne ilmestyy hintaan…..).

oznor

Eiköhän tähän ole hyvä lopettaa tällä kertaa. Kiva jos jaksoit lukea tänne asti tai ottaa ylös joitakin vinkkejä mikäli tänne päin maailmaa satut seikkailemaan!

Baii!

 

UNBC

Hups, mihin katosi 1,5 kuukautta?

Aika on mennyt aivan älyttömän nopeasti ja nyt olenkin jo vaihdon puolessa välissä, 59 päivää Kanadassa takana ja 60 edessä. Paluu on siis 24.4., ostin paluulennon Kilroyn opiskelijalippuna kaksi viikkoa sitten.

Voisin kuitenkin nyt kertoa millaista opiskelu täällä UNBC:ssä oikein on. Mulla on 4 kurssia vaihtoni ajan, jokainen on 3 paikallista opintopistettä ja jos olen oikein ymmärtänyt se tarkoittaa 6 Suomen opintopistettä, eli tulen saamaan 24 op tänä keväänä. Enempää en pystyisi tekemäänkään sillä niin työläitä nämä kurssit ovat, varsinkin jos arvostaa elämää yhtään ja haluaa oikeasti tehdäkin jotain hauskaa välillä. Sain ottaa mitä tahansa itseäni kiinnostavia kursseja, jotka sopivat omaan koulutusohjelmaani, joten kurssini ovat tarkoitettu 1-3 vuoden opiskelijoille. Aiheista joista en tiennyt ennestään otin varmuuden vuoksi ensimmäisen vuoden kurssin, jotta pysyn perässä, mutta matkailukurssit ovat edistyneimmille, koska olen opiskellut sitä Suomessa aiemmin. Minulla ei ollut mitään ongelmaa saada valitsemiani kursseja hyväksytyksi omassa koulutusohjelmassa, vaan professorini olivat kaikki innoissaan valinnoistani ja sanoivat että sopivat hyvin kulttuuriperinnön tutkimuksen piiriin. Lisäksi kun olen jo viidennen (SOS) vuoden opiskelija ja gradua vaille valmis, niin kurssivalinnoilla ei ole sinänsä niin väliä, koska niiden ei tarvitse korvata mitään Suomessa tarvittavia kursseja vaan ovat pelkkä lisä suoritusotteeseen.

oznor_vivid

(Näkymä mun vakipaikalta yliopiston kirjastossa)

Aboriginal Peoples of Canada (ensimmäisen vuoden kurssi ja suositellaan kaikille yliopiston opiskelijoille)

Perjantaisin 8.30-11.20 (välissä yleensä kaksi 10 minuutin taukoa)

”This course is an introduction to the languages, history, culture and enduring presence of the Aboriginal people of Canada. Intended to explore the range of Aboriginal social formations, both past and present, and to consider the future. Special attention will be given to the crucial economic, social, and spiritual contacts that exist within Aboriginal societies, as well as to materials on the changes that have occurred since the advent of the Europeans.”

Kurssikirjat:

Vowel, C. (2016). Indigenous Writes: A Guide to First Nations, Metis, and Inuit issues in Canada. Winnipeg, Manitoba: Portage & Main Press.

Wagamese, R. (2006). Keeper’N Me. Toronto, Ontario: Anchor Canada Edition.

Young, J. & Hawley, A. (2004). Plants and Medicines of Sophie Thomas, Sai’Kuz Elder and Healer (2nd Ed.). Prince George, BC: University of Northern British Columbia.

Arvostelu:

Participation 5 % (On-going)

Journals 15% (See Schedule, viikottain noin puolen sivun teksti edelliskerran teemasta)

In-Class Mid-Term 20 % (February 15th 2019)

Research Paper 30 % (Due March 29th 2019)

Final Exam 30 % (As Scheduled)

TOTAL 100%

Mielenkiintoisinta kurssien arvostelussa täällä mielestäni on tehtävien tai osa-alueiden prosenttiosuudet jotka muodostavat lopullisen kurssiarvosanan. Jos pystyt laskemaan saamasi prosnettimäärän ja se ylittää vaadittavan 50% ennen lopullista tenttiä tai tehtävää, ei sinun tarvitse välttämättä tehdä sitä jos et halua parempaa arvosanaa. Näin jopa meidän kansainvälisyystoimisto meille kertoi, aika erikoista, eikö? Tällä kurssilla on myös sekä Midterm että Final exam eli väli- ja lopputentti. Joillakin kavereistani on yhdellä kurssilla useampi välitentti, hyi. Olen tyytyväinen että itselleni sattui hyvin vähän tenttejä sillä vihaan niitä ja teen aina paremmin muissa tehtävissä.

IMG_20190214_123019_208

Ecotourism and Adventure Tourism (2. vuoden kurssi)

Keskiviikkoisin ja perjantaisin 13.00-14.20

”This course will introduce you to two types of alternative tourism: adventure tourism (AT) and ecotourism (ET). We will combine case studies, discussions, and lectures to explore theoretical concepts, current practices, and personal reasons for engaging in alternative tourism. We will explore some of the challenges of planning for, managing, and making a business out of AT and ET. You will also be an active participant in debating various aspects of AT and ET in theory and practice. This course will include both Canadian and international examples, web-based examples, and films related to AT and ET.”

Kaikki kurssimateriaalit tulee verkkoon yliopiston omalle koulutusalustalle. (Blackboard)

Arvostelu:

Critical Reading Forms (CRF; 15%)

Class discussions and field trip participation (Caledonia Dog Sled Race)(10%)

Midterm exam (25%)

Poster presentation (15%)

Team debate (10%)

Ecotourism interpretation Project and Presentation (guided tour; 25%)

Kuten näätte, tällä kurssilla on jo paljon enemmän tehtäviä kuin edellisessä. CRF tarkoittaa artikkelin kriittistä lukemista ja kirjoittamalla tekstin pää-aiheet sekä muut tärkeät ideat ylös sekä keksiä kolme kysymystä artikkelin kirjoittajalle. Näitä oli yhteensä 5 ja jokainen oli 3 pisteen arvoinen. Aivan liikaa vaivaa niin pienen pistemäärän vuoksi! Yhteen tekstiin meni vähintään yksi kokonainen päivä. Posteriin meidän tulee haastatellu jonkin ekoturismisyrityksen pitäjää missäpäin maailmaa tahansa ja tehdä juliste josta ilmenee käytännössä yrityksen hyvät ja huonot puolet ja kuinka heikkouksia voisi parantaa. Muista tehtävistä emme vielä tiedä mitään, mutta osallistuimme kaksi viikkoa sitten Caledonian Dog Sled Raceen vapaaehtoisina, itse toimin pääasiassa ajanottajana maalilinjalla. Oli kyllä hieno viikonloppu vaikka olikin -25 astetta ja nukuimme kylmässä ylä-asteen jumppasalissa. btf

smacap_Bright

cof

Indigenous Tourism and Recreation (3. vuoden kurssi)

Maanantaisin ja keskiviikkoisin 14.30-15.50

”This course focuses on issues relating to cultural and indigenous perspectives on tourism, including indigenous tourism, cultural tourism, co-management of protected areas and conservation and tourism development opportunities in indigenous territories. Examples from BC and other parts of the world are used.”

Kaikki kurssimateriaalit tulee verkkoon yliopiston omalle koulutusalustalle. (Blackboard)

Arvostelu:

Blogs, Discussions & Journaling (25% ) (15% for peer grading)

Team Case Study Critical Analysis (25%) (Presentation and Handout)

Cultural Product Analysis (35% Due April 8th)

Tällä kurssilla pääpaino on alussa rennoissa mutta asiallisissa blogikirjoituksissa, joita tehdään viiden henkilön ryhmissä. Jokaisen ryhmäläisen kirjoitus pitää myös arvostella itse. Case study on lyhyt parin sivun analyysi jonkin alkuperäiskansan ylläpitämän matkailukohteen toiminnasta missäpäin maailmaa tahansa. Cultural Product Analysis on pitkä, vähintään 30 sivun ryhmätyö valitsemastamme British Columbialaisesta alkuperäiskansan kohteesta, jossa ei vielä ole kunnon matkailu-infrastruktuuria.  Meidän tulee etsiä vastaavia esimerkkejä maailmalta, mitä muualla on tehty ja kuinka niitä esimerkkejä voisi soveltaa omaan kohteeseemme.

Introduction to the Circumpolar North (ensimmäisen vuoden verkkokurssi, pystyy suorittamaan myös Suomessa University of the Arcticin yhteistyöyliopistojen kautta.)

”Introduction to the Circumpolar World is an online course that begins with a discussion of our perceptions of the north polar region and then introduces the landscapes, peoples and cultures and selective matters of contemporary interest to the people and governments of the northern circumpolar region. Through readings, assignments and      discussions, students become familiar with the vocabulary, concepts and features of life in the Circumpolar North. They develop an appreciation for the region’s Subarctic and Arctic geography, its biological and physical systems, as well as the historical and contemporary cultures and political and economic systems of the peoples who reside in the North today. The course offers an exciting and interdisciplinary mix of topics aimed at stimulating interests in and knowledge about the circumpolar world and is a prerequisite for all upper-level University of the \Arctic Circumpolar Studies (CS) courses.”

Arvostelu:

1. Six module “postcards” (6 x 7.5% = 45%)

2. A short topic paper on news items, a “newspaper” (15%)

3. Weekly and overall on-line participation, contribution and activity (15%)

4. A comprehensive final online exam (25%)

Tämä verkkokurssi alkoi vasta helmikuun alussa joten paljoa en ole kerennyt tekemään. Joka viikko on uudet moduulit ja teemat johon liittyvät tekstit (yleensä yhteensä n. 30-50 sivua) tulee lukea ja joka toinen viikko tulee kirjoittaa ”postikortti” tietystä moduulin aiheesta tieteellisesti ja loppuun osoittaa yhdelle kurssitoverille selostus miksi valitsi juuri sen kohteen. Ensimmäisen postikortin tein Venäjän Lena-joen suistosta, joka muuten näyttää aika erikoiselta satellittikuvassa! (Googlaa Lena River Delta).

sdr

(Järkevää tekstinkorostusta… )

Tykkään jokaisesta kurssista, ja vaikka välillä valitan työmäärää, niin kaikki kyllä pystyy tekemään huolellisesti ja silti pitämään myös hauskaa. Eniten täällä on kyllä yllättänyt kurssien työmäärän suhde verrattuna mitä Suomessa on tottunut, puhuttiin tästä myös toisen suomalaisen kanssa täällä että Suomessa kyllä tietyillä aloilla pääsee melko helpolla. Suomessa mulla on ollut ehkä max 10 tenttiä viiden vuoden aikana ja välillä maisterin syventävät kurssit pääsee läpi tunnin työmäärällä ja joillakin luennoilla istuen. Tämä toki vaihtelee kursseittain ja riippuu paljon opettajasta, mutta yleisesti työmäärä on vain puolet mitä täällä opiskelijat joutuvat tekemään. Toki Suomessa korvasin opiskelun kaikella muulla, kuten opiskelijajärjestötyöllä, projekteilla ja osa-aika työllä.

Joten varaudu tähän jos pohdit vaihtoon lähtöä!

Seuraavaksi ehkä jotain täällä asumisesta ja kavereista? Tai meidän hiihtolomareissusta! Mikä teitä kiinnostaa eniten? Yritän kirjoittaa useammin kuin 1,5 kk välein, pahoittelut 😀 Tosin nyt alkaa kiireisin kuukausi kun kaikki isommat tehtävät täytyy tehdä maaliskuussa, mutta eiköhän jossain välissä kerkeä…

Terkkuja, Petra ❤

Vancouver

cof

Nukuttuani viimeisen kahden vuorokauden sisällä max. 4 tuntia, matkustettuani 20 tuntia ja nälkäisenä ollut viimeiset 8 tuntia, oli tämä näkymä vihdoin näkyvissä lentokoneen ikkunassa. Vancouver. Kello oli paikallista aikaa 16.00 ja lento oli lähtenyt Reykjavikista klo 17.15. Suomesta olin lähtenyt klo 7. Olo oli vähintäänkin pöllähtänyt ja niin oli ulkonäkökin kun jouduin ottamaan passintarkastusautomaatissa kuvan itsestäni. Tiesin että pääsisin varaamaani hostelliin junalla ja bussilla, mutta tässä kohtaa mukavuus ja unentarve veivät voiton joten Tim Horton’sin lämpimän juustovoileivän jälkeen nappasin taksin keskustaan. Taksissa yritin jotenkin saada pääni tajuamaan, että nyt olen vihdoin ja viimein Kanadassa, Vancouverissa! Hullua. Ja ihanaa. Hostellissa sammuin heti huoneeseen päästyäni kello 19 ja heräsin seuraavana päivänä kahdeksalta, joten jetlag ei oikeastaan voinut iskeä kun pääsi heti oikeaan rytmiin.

  1. Päivä

Sää ei ollut mitä parhain, mutta lähdin kuitenkin reippaasti etsimään tietä minnekäs muuallekaan kuin museoon! Parasta sadepäivä puuhaa. Museum of Vancouver sijaitsi noin puolentunnin kävelymatkan päässä hostellista. MOVissa oli neljä eri näyttelyä, joten aikaa sai kulumaan tuntikausia. Nälkä tuli puolessa välissä, mutta museossa ei ollut kahvilaa eikä huvittanut kuluttaa ylimääräistä aikaa sateessa, joten napostelin vain pähkinöitä. Mielenkiintoisin näyttely oli ensimmäinen jonka kävin läpi, Haida Now, se kertoi yhdestä Kanadan alkuperäiskansojen heimoista Haida Kwaiin saarilla. Sisällön lisäksi museoissa tarkastelen aina esillepanotyylejä ja erityisesti erilaisia asiakkaan osallistamis mahdollisuuksia. Wild Things -näyttely oli suunniteltu hauskasti ja ryömin sitä kierrellessäni koloissa, kiipesin seinillä ja seurasin varjonukkenäytelmää.

img_20181228_124528_157

Viimeiset museon nurkat kävin läpi melko nopeasti sillä kuuden tunnin kiertelyn jälkeen nälkä alkoi olla jo aika kova. Sade ei ollut laantunut lainkaan, joten lähdin talsimaan lähimpään ravintolaan jossa sain vihdoin ruokaa ja sitten etsinkin hostellin läheltä ruokakaupan ja rentouduin hostellissa loppupäivän etten tulisi kipeäksi, sateenvarjoa minulla ei nimittäin tietenkään ollut ja vaikka tekonahkatakki on käytännössä muovia, ei se suojaa rankkasateelta…

2. Päivä

rhdrsdrcofsdr

Toinen päivä jatkui rankkasateella, ja tällä kertaa olin viisaampi ja varustauduin sadetakilla. Lähdin kiertelemään kaupunkia, ensin suuntana Canada Place eli näköala-paikka. Odotukset olivat suuremmat kuin mitä todellisuus oli, mutta se ei kuitenkaan fiiliksiäni latistanut:

quicksquare_201812291273055

En ole hirveän monessa suurkaupungissa käynyt, koska niitä ei Suomessa oikeastaan ole. Lontoo ja Singapore ovat ehkä Vancouveriin paremmin verrattavia. Sateesta huolimatta rakastuin tähän kaupunkiin ja siitä huokuvaan tunnelmaan. Kaduilla ei tullut vastaan kiireisiä ja töykeitä kävelijöitä, liikenne ei tuntunut liian ruuhkaiselta tai ilma tunkkaiselta. Vancouverin ensimmäistä kaupunginosaa Gastownia voisi kutsua hipsterialueeksi, kävelin ohi monien herttaisten kirjakauppojen, kahviloiden ja vintage-liikkeiden. Gastownin kaasukello on yksi kaupungin nähtävyyksistä, jota kaikki tulevat kuvaamaan. Sitä voisi kuvitella 1800-luvun esineeksi, mutta todellisuudessa kello on seissyt kadunkulmassa vain vuodesta 1977 asti.

Sateen vuoksi kiertelyni jäi melko lyhyeksi, ja suuntasin kaupan kautta taas hostellille. Mutta! Parin tunnin päästä saatiin vihdoin aurinko takaisin! Kun astuin seuraavan kerran ulos, tuntui kuin koko kaupunki olisi muuttunut. Oma energiatasokin nousi pilviin kun kävelin aurinkoisilla kaduilla.

btf

Toisen päivän  ilta suunnitelmat suuntautuivat suosittuun Instagram-kohteeseen eli Capilano Suspension Bridgelle. Kannattaa kurkata IG #capilano ja #canyonlights. Canada Placelta pääsi ilmaisella Shuttle Bussilla paikan päälle, mutta todellisuus olikin jonkin verran instagramkuvista kauempana. Pitäisihän se tietää, että 1) joulun välipäivinä kaikki turistikohteet ovat täynnä porukkaa 2) randomit eivät osaa ottaa sinusta haluamiasi kuvia. Paikka oli kyllä upea ja valaistus kaunis, mutta kyllä siellä mieluiten viettäisi aikaa jonkun kanssa, varsikin kun kiertämiseen menee helposti muutama tunti ja silloille saa jonottaa kymmeniä minuutteja. Suosittelen siis aamupäivää tai muuten sesongin ulkopuolella käymistä. Riippusillalla kävely oli muuten hieman pelottavaa kun siinä kävelee 100 ihmistä ja silta heiluu puolelta toiselle. Mun takana oli sillan alkupäässä yksi mies ,joka kiljui niin kovaa kun yritti kävellä eteenpäin, oli niin peloissaan. 5 metrin jälkeen luovutti ja lähti takaisin tasaiselle maalle. En tiedä pääsikö hän ikinä puiston toiselle puolelle…

mdebshmdeedfrhdr

3. Päivä

Viimeinen Vancouver-päivä oli parhain! Osallistuin hostellin järjestämälle päivävaellukselle 20 km päässä kaupungista sijaitsevalle Bowenin saarelle. Maksoimme itse vain matkakulut eli julkisenliikenteen ja lautan saarelle, opas oli vapaaehtoinen ja tehnyt kierroksia siellä vuosi kausia. Kävelin yksin sisarhostelliin, josta retki lähti liikkeelle. Olin ensimmäisenä aulassa, mutta nopeasti perässäni tuli muitakin. Tutustuin heti aulassa kahteen jätkään, toinen oli lakimies Seattlesta kaupunkilomalla ja toinen oli britti Working Holiday viisumilla töissä Torontossa, mutta pikaisella lomalla Vancouverissa. Lopulta meitä oli noin 15 ihmisen porukka liikkeellä. Oli kiva huomata kuinka nopeasti pääsee kaveruustasolle uusien ihmisten kanssa. Ja kuinka ihmiset pyytävät pistämään viestiä ja pyytämään vinkkejä jos sattuu tulemaan heidän kotikaupunkiinsa.

Bussimatka lautalle kesti noin 40 minuuttia. Lauttaa jouduimme satamassa myös odottamaan tunnin, joten oli hyvin aikaa kävellä kauniissa maisemissa ja tutustua muihin retkeilijöihin. Porukassa oli toinenkin yhdysvaltalainen, kolme australialaista ja muutama saksalainen. Tässä porukassa oli onneksi valokuvaajia, joten sain myös tarpeelliset Instagram-kuvat vuoritaustalla. Sää oli täydellinen päivävaellukselle, muutama aste plussalla ja kirkas taivas. Maisemat lauttamatkalla olivat henkeäsalpaavat ja juuri sitä mitä Kanadalta odotinkin.

cofrhdrcofrhdrcof

Vaellus Bowenilla kesti noin kolme tuntia, pienillä pysähdyksillä. Saarella asuu muutama tuhat ihmistä, lähinnä taiteilijoita jotka voivat työskennellä kotona ja myydä teoksiaan vierailijoille, sillä matka Vancouveriin on melko pitkä ja työläs kulkea päivittäin. Saari on ennen ollut kuulemma suosittu bilesaari (1920-luvulla?) mutta rauhoittunut luontoturismikohteeksi. Vaellusreitillä tuli myös paljon paikallisia vastaan sunnuntaikävelyllään ja monet jäivät vaihtamaan kanssamme muutaman sanan. Sisäsaaren maisemat olivat mielestäni hyvin suomalaisen näköisiä ja tuntui kodikkaalta.

oznoroznorrhdrrbshcofrhdrrhdrrhdr

Vaelluksen päätyttyä söimme paikallisessa ravintolassa, ja koska yksi joukosta oli mainostanut Clam Chowderia niin paljon ja hehkuttanut sitä niin olihan sitä pakko maistaa. Ruuan tullessa pöytään vasta tajusin sen olevan kermaista lohikeittoa simpukoilla! 😀 Todella hyvää se oli, mutta Clam Chowder kuulosti joltain ihan muulta 😀

Paluumatkalla jouduimme bussin kanssa pahimpaan uudenvuoden ruuhkaan ja 40 minuutin matka muuttui 1,5 tunniksi täpötäydessä ja kuumassa bussissa, jossa nojasin puoliksi jonkun toisen matkalaukkuun. Loppuillan suunnitelmissa oli lähteä vielä porukalla drinkeille keskustaan, mutta valitettavasti itse en voinut osallistua koska piti herätä viideltä ja lähteä lentokentälle.

HI Vancouver Downtown (Hostelling International)

Pakko vielä suositella hostellia jossa yövyin! Osa Hostelling International järjestöä, jonka jäsenyyden voi hankkia aina hostellien tiskillä ja jatkossa saa alennusta yöpymisistä. HI hostellit on yleensä melko hyvin varusteltuja ja siistejä. Täällä oli myös paras aamupala jonka olen ikinä hostellissa saanut! Monesti aamupala joko maksaa ja/tai on todella köyhä (paahtoleipä ja kahvia). Tarjolla oli tuoremehua, kahvia, teetä, bageleita, paahtoleipää, kaikki mahdolliset levitteet, kananmunia ja hedelmiä. Huoneesta ei ole kuvaa, mutta nukuin neljän naisen huoneessa, kerrossängyssä. Huoneessa oli lokerot joihin mahtui reppu ja tärkeimmät tavarat. Muuten huone oli melko ahdas, mutta onneksi meitä oli enintään kolme samaan aikaan ja vain kahdella isommat matkalaukut. Sängyt olivat melko natisevat, mutta muuten hyvässä kunnossa ja peitto ja tyyny ihan ok. Nukkuminen onnistui kuitenkin hyvin eikä ollut meluisaa.

Hostellista on vain muutama sata metri tärkeimmille kaduille ja rantaan. Sisarhostelli Vancouver Central oli vielä keskeisemmällä sijainnilla, ja kuulemma yhteisöllisempi, mutta se nyt riippuu aina ihmisistä joita hostellissa on. Kummassakin on kuitenkin kirjasto ja elokuvahuone, jotka tosin itse löysin vasta viimeisenä iltana…

Pahoittelen pitkästä tekstistä, ja samoista kuvista jotka osa on varmasti jo nähnyt Instagramin puolella, mutta ei voi mitään! Seuraavassa teksitssä päästään jo Prince Georgeen ja ajankohtaisempiin asioihin kuten ihanaan opiskeluun 🙂

Terkkuja!<3

 

Oh Canada

Olin 17 kun aloin miettimään mitä tekisi lukion jälkeen, ja olin hyvin kiinnostunut aupairina toimimisesta tai ulkomailla opiskelemisesta. Jotenkin tulin tutkineeksi paljon Kanadan opiskelu- ja au pair mahdollisuuksia ja useimmiten hakuni suuntautuivat länsirannikolle Vancouverin suuntaan. Olen aina ollut hyvin viehättynyt jylhistä maisemista, mutta tarvitsen kuitenkin myös urbaania ympäristöä lähelle, ja nämä molemmat yhdistyivät Vancouverissa. Siitä lähtien Vancouver ja ylipäänsä Kanada on ollut takaraivossa yhtenä kohteena, jonne on aivan pakko päästä jossain vaiheessa elämää. En kuitenkaan tullut hakeneeksi sinne opiskelemaan tai aurpairiksi sillä löysin itselleni sopivan koulutuksen Suomen Porista ❤

Voitte kuunnella samalla yhtä lempibändiäni, joka on kotoisin Vancouverista:

Yliopistossa kuitenkin on melkein pakko lähteä vaihtoon jossain vaiheessa opintoja ja etsin vaihtoehtoja Kanadaan lähtemiseen. Ainoa vaihtoehto oli North2north ohjelman kautta ja se pitää aloittaa melkein 1,5 vuotta ennen vaihtoon lähtemistä, joten toisena vuonna etsiessäni, olin jo liian myöhässä jos 3. lukuvuonna olisin halunnut lähteä kuten moni muu ystävistäni lähti. Seuraavana vuonna olin jo lupautunut opiskelijajärjestömme Kulma ry:n puheenjohtajaksi joten lähtö seuraavana syksynä ei ollut vaihtoehto. En kuitenkaan tiedä miksi en hakenut kevääksi 2018….

Vuodet vierivät ja lopulta olin jo neljännen vuoden puolivälissä kun muistin että nyt olisi viimeinen mahdollisuus hakea vaihtoon Kanadaan! Pistin hakemuksen eteenpäin ja hain kolmeen eri yliopistoon Kanadan British Columbiassa, koska minua ei kiinnostanut ranskankielinen alue tai oikeastaan mikään muu kuin tämä Kalliovuorten alue. Pääsin hakuprosessissa hyvin eteenpäin ja minua suositeltiin Turun yliopiston puolesta vaihtoon. Stoppi tuli kuitenkin tämän jälkeen keväällä 2018 ja vähäiset vaihtopaikat menivät joillekin muille Pohjoismaissa. Ei voi mitään, ajattelin, keksin jotain muuta sitten kun valmistun. Ehkä hakisin syksyllä täydennyshaussa jonnekin muualle..

Kesätöissä Paimion Sähkömuseossa viimeisten viikkojen aikana kuitenkin tapahtui jotain uskomatonta. Sain sähköpostia Turun Yliopiston kansainvälisyystoimistosta. Sähköpostissa luki näin:

39273526_10215167374611102_1382065693544939520_o

Fiilis oli sanoinkuvaamaton, en voinut uskoa että unelmani oli oikeasti käymässä toteen!! Soitin ystävilleni itkien ilosta ja aloin tutkimaan yliopiston nettisivuja oikein urakalla. Kerron hakuprosessista tarkemmin myöhemmin, uskon sen auttavan varmasti tulevia hakijoita, sillä nort2north ohjelma ei ole kuitenkaan se yleisin vaihto-ohjelma.

Kanadaan saavuin siis viime viikon torstaina, 27.12.2018 ja vietin muutaman ihanan päivän Vancouverissa HI Vancouver Downtown Hostellissa, ja maanantaina 31.12.2018 lensin Prince Georgeen ja saavuin UNBC:n kampukselle. Täällä kyllä alkaa arvostamaan suomalaista huolenpitoa sillä suomessa vaihto-opiskelijat haetaan vähintään juna-/busiasemalta ellei jopa lentokentältä ja tuutoroidaan ahkerasti. Saavuin Prince Georgen lentokentälle maanantaina ilman minkäänlaista inforaatiota siitä kuinka pääsen kampukselle tai minne sinne minun kuuluu mennä tai miten pääsen asuntolaan jossa asun. Minulla kävi kuitenkin tuuri sillä löysin lentokentän ulkopuolelta Shuttle Bussin jonka kyljessä luki UNBC 16 dollars. Hyppäsin kyytiin ja se heitti minut suoraan asuntolan infopisteelle jossa oli odottelemassa toinenkin opsikelija joka oli tullut samalla lennolla kuin minä mutta joutunut ottamaan taksin (40 dollaria). Meitä tultiin vastaan ja saimme suoraan käteen opiskelijakorttimme, jotka ovat myös avaimet asuntolaan, ruokalakortti sekä bussikortti. Nainen opasti minut huoneeseeni, kaikki asunnot ovat neljän ihmisen asuntoja joissa jokaisella on oma huone. Kämppikseni kuulemma tulevat vasta kun kurssit alkavat eli torstaina 3.1.2018. Täällä sitten istuin ja ihmettelin että jaahas mitäs nyt sitten pitäisi tehdä. Suihkun ja laukun purkamisen jälkeen lähdin etsimään ruokalaa jonne saan opiskelijakortini kanssa mennä koska vaan, niin monta kertaa päivässä kuin haluan. Tämä ei tosin ole ilmaista vaan pakollinen meal-plan, joka maksaa yli 2000 dollaria lukukaudelta. Asuntolavuokra keväältä on myös päälle 2000 dollaria.

Olin onneksi ollut niin innostunut jo syksyllä vaihtoon lähtemisestä, että olin liittynyt asuntolan kansainvälisten opiselijoiden Facebook-ryhmään jo kuukausia aiemmin ja laitoin sinne sitten viestiä että onko kampuksella vielä ketään ja saisiko seuraa uuden vuoden viettoon. Yllättävän moni vastasi apuhuutooni, ja osa oli viettänyt koko joululoman yksin kampuksella ja epätoivoisesti halusit tavata muita ihmisiä. Tähän mennessä olen kerännyt ympärilleni mukavan neljän hengen kaveriporukan joiden kanssa käydä syömässä, hengailla ja ihmetellä asioita. Kaksi maailmankansalaiseksi itsensä luokittelevaa maisteriopiskelijaa Sveitsistä ja Japanista sekä yksi vaihtari Ranskasta. Osa kansainvälisistä opiskelijoista ovat täällä suorittamassa maisteriohjelmaa ja viettävät täällä muutaman vuoden, kun taas osa meistä on vain vaihto-opiselijoita jotka lähtevät huhtikuun lopussa.

Nyt on siis kolmas päiväni Prince Georgessa ja pian alkaa orientaatio ja huomenna ensimmäiset luennot.

Palataan ja terkkuja sinne Suomeen! 🙂 ❤